Ruotsalaisen havaintoja
Olen on syntynyt 1938 Kemissä, ”punaisessa kaupungissa”. Vierailuni tuossa pienessä pohjoisessa kaupungissa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä olin vain vähän yli vuoden ikäinen kun siirryin vanhempieni mukana isäukon synnyinseuduille Pohjois-Savoon, Lapinlahden seutuville. Opin ensimmäisenä kotimaisena kielenäni leveän Savon murteen, joka taitaa vieläkin ajoittain vilahdella puheessani, vaikka sitä on koulunkäymisellä ja sivistystä päähän pänttäämällä yritetty hangata pois. ”Liiallisella koulun käyttämisellä on pilattu hyvä työmies”, kuten kansanomainen sanonta kuuluu.
Sota-aikaan osunut Savon vierailuni jäi sekin lyhyeksi. Muistikuvani tuolta ajalta ovat katkelmallisia. Jossakin Aisomäessä muistan nähneeni aitauksessa hevosia, jotka nousivat takajaloilleen ja minä pelkäsin niitä. Peltosalmella painuimme ilmahälytyksen aikana lepikkoon ja siellä piti olla aivan hiljaa. Nerkoolla sijaitsevan kotimökkimme pihalla muistan odottaneeni ja toivoneeni, että viereisen maantien mutkaan ilmestyisi isäukkoni, tuo pitkänhuiskea sotilaan asussa kävelevä mies, ja tulisi tietä pitkin taas kotiin. Vihdoin hän sitten tulikin eikä enää lähtenyt ja niin me olimme kaikki taas yhdessä.
Olin viisivuotias kun perheemme muutti leveämmän leivän toivossa etelää kohti, nyt Jyväskylän tuntumaan. Vietin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Vaajakosken teollisessa yhdyskunnassa. Jonkinlainen saavutus omalta osaltani oli, että työläisperheen jäsenenä pääsin oppilaaksi paikalliseen keskikouluun joka sittemmin muuttui yliopistoon johtavaksi oppikouluksi. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1958. Armeijan käytyäni muutin Helsinkiin, jossa aloitin opiskeluni yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Valmistuin valtiotieteen kandidaatiksi 1964, lisensiaatiksi 1972 ja tohtoriksi 1978.
Työurani oli lyhykäisyydessään sellainen, että yliopistosta valmistuttuani työskentelin verovirastossa tarkastajana 1960-luvun puolivälistä 70-luvun alkuun. Suoritettuani työn ohessa lisensiaattitutkintoni, sain pariksi vuodeksi Suomen Akatemian myöntämän tutkimusassistentin toimen väitöskirjatyöni valmistelua varten. Vuoden 1976 alussa minut kutsuttiin Metallityöväen Liiton sosiaali- ja työsuojeluosaston osastosihteeriksi (osastopäälliköksi) liiton keskustoimistoon. Sieltä siirryin vuonna 1980 Kansaneläkelaitokseen sosiaaliturvan tutkimuslaitokselle, missä toimin tutkijana ja viimeiset vuodet erikoistutkijana vuoteen 2003, jolloin jäin eläkkeelle.
Toimin ammattiyhdistysaktiivina senkin jälkeen kun siirryin Metallista Kelaan. Kelassa olin pitkään mm. YT-valtuutettuna kahdella suurehkolla osastolla. YT-tehtävät ”häiritsivät” jossakin määrin tutkijan tehtävääni (vai oliko se päinvastoin?), mutta ammattiyhdistystehtävissä sain paljon lisätietoa ja kokemusta työelämän kiemuroista ja nyt Kelassa myös toimihenkilöiden touhuista kun aikaisemmin olin toiminut teollisuustyöväen parissa.