Kaikkonen Riikka
Automaatioasentaja
40 vuotta
Korpilahti
riikkis@msn.com
Facebook: KommunistiRiikkaKaikkonen
Instagram: riikkisss
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Meillä on varaa parempaan!
Olen 40-vuotias feministikommunisti. Olen mukana politiikassa, koska koen, että ihmisten on tehtävä kaikkensa muuttaakseen maailmaa paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi kaikille. Tärkeintä niin politiikassa kuin muutenkin elämässä on oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, rehellisyys ja avoimuus.
Työskentelen automaatioasentajana eli olen perusduunari. Kuulun Teollisuusliittoon ja olen ammattiosastoni hallituksessa sekä kv- ja tasa-arvovastaava. Lisäksi toimin työpaikkaohjaajana yli puolet työajastani eli ohjaan alalle uusia opiskelijoita sekä työntekijöitä. Työkokemusta minulta löytyy myös sosiaali- ja terveysalalta, esim. kaupungin vanhusten palvelukeskuksesta, lastensuojelupuolelta sekä valtion erityiskoulun oppilaskodista.
Tavoitteitani ja päämääriäni ovat:
1) Ihmiset ovat tasa-arvoisia ja jokainen ansaitsee voida hyvin!
Suurin tavoitteeni on epäoikeudenmukaisuuden poistaminen. Jokainen ihminen ansaitsee inhimillisten tarpeidensa tyydytyksen, jota yhteiskunnan tulee olla turvaamassa. Yhteiskunta ja markkinat on luotu ihmistä varten, ei päin vastoin. Yhteinen hyvä on myös jokaisen yksilön parhaaksi. Kaikista tulee pitää huolta, sillä harva voi hyvin, jos ympärillä voidaan pahoin. Köyhyys ja eriarvoisuus on poistettava. Se onnistuu mm. turvaamalla laadukkaat peruspalvelut lähellä jokaiselle Suomessa asuvalle sekä toteuttamalla SKP:n perusturvasuunnitelma minimipalkkoineen. Palvelujen saatavuudesta myös pikkukunnissa on huolehdittava! Esimerkiksi Jyväskylässä Kuokkala ja Keskusta tarvitsevat omat terveysasemansa takaisin. Lisäksi hyvinvointieroja tasataan lisäämällä työllisyyttä vahvasti & verottamalla pääomatuloja palkkojen tapaan ja lisäämällä progressiota.
Mielestäni syrjäseutuja varten olisi hyvä miettiä esim. sote-bussia, joka liikkuisi eri alueilla tiettyinä päivinä. Se voisi tarjota terveyden- & sairaanhoitajan palveluita, lääkärinaikoja, sosiaaliohjaajan tapaamisia jne. sekä ajanvarauksella näytteenottoa, erikoislääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, psykologipalveluita yms. Luulen, että tällainen toiminta maksaisi itsensä pian takaisin. Se ei kuitenkaan saisi korvata ns. paikallaan olevia palveluita kokonaan, sillä bussin paikallaolo olisi varmasti hyvin rajallista tietyllä seudulla. Se kuitenkin voisi täydentää palveluita ja helpottaa niiden saatavuutta. Myös digi- ja etäpalveluja tulee kehittää, mutta ne eivät saa syrjäyttää lähipalveluita.
2) Maapallosta on pidettävä huolta!
Koska meillä on vain tämä yksi Maa, on ympäristövaikutukset aina huomioitava KAIKESSA päätöksenteossa. Mitä teet rahalla, jos ei ole puhdasta vettä tai hengitettävää ilmaa? Ylipäänsä on ymmärrettävä pitää markkinat ja talous ihmisten hallinnassa. Ne on luotu ihmisiä varten, ei päinvastoin.
Suomen luontoa ja koko maapallon elinkelpoisuutta uhkaa käynnissä oleva ekokatastrofi, jossa monikansalliset suuryritykset tahkoavat voittoa ympäristön, eläinten ja ihmisten kustannuksella. Konkreettinen esimerkki on Talvivaaran kaivoksen aiheuttamat ympäristötuhot ja paikallisten asukkaiden inhimilliset kärsimykset. Suomessa yksityistä kaivostoimintaa ollaan lisäämässä varoittavista esimerkeistä huolimatta. Vaikka vesistöjen tila on parantunut osittain, kärsii esimerkiksi Itämeri myös Suomen rannikoilla maatalouden tehotuotannon aiheuttamasta kuormituksesta. Ekologisesti kestämätön metsäpolitiikka on johtanut luonnon monimuotoisuuden heikentymiseen.
Ekologisen kestävyyden tavoittelussa auttavat mm. maksuton joukkoliikenne, uusiutuvan energiantuotannon kehittäminen & suosiminen sekä energiatehokkuus ja säästäminen. On aktiivisesti panostettava ekologisesti ja eettisesti kestävään tuotantoon sekä kulutukseen. Energiantuotannossa Suomen tulisi päättää energiaomavaisuudesta ja luopua uusiutumattoman energian, myös turpeen, käytöstä. Energian kulutukseen on puututtava myös esimerkiksi verotuksella.
Eläinteollisuuden tukeminen on lopetettava sekä keskitettävä maataloustuet ihmiskunnan ja luonnon tulevaisuuden turvaamiseksi kasvituotteisiin. Kotimaisilta kasvituotteilta on poistettava ALV kokonaan ja tuettava yhteiskunnallisesti erilaisten ravintorikkaiden ruokakasvien viljelyä.
3) Päätöksenteon on oltava rehellistä ja avointa!
Ihmisillä pitää olla mahdollisuus osallistua heitä koskevien päätösten tekoon. Asioista pitää kertoa ymmärrettävästi ja rehellisesti jo valmisteluvaiheessa, kuunnella sekä asiantuntijoita että heitä, joita päätökset koskevat sekä tiedottaa päätöksistä heti ja selkeästi. On puututtava vallan keskittymiseen, joka tällä hetkellä etenee kovaa vauhtia, kun samat ihmiset hallitsevat niin kuntia, hyvi-aluieita kuin eduskuntaakin!
Asukkailla on halua ja tietoa vaikuttaa oman asuinalueensa ja kotikuntansa asioihin. Mahdollisuuksia siihen tulee lisätä sen sijaan, että keskitetään päätösvaltaa. Tällä hetkellä kunnissa sekä hyvinvointialueilla on mahdollista toimia demokratian laajentamiseksi esimerkiksi järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, asukasraateja sekä ottamalla asukkaita mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen.
Edellä mainitut toimet eivät kuitenkaan vielä riitä turvaamaan riittäviä demokraattisia oikeuksia hyvinvointialueen asukkaille. Siksi on kehitettävä myös Soten puitteissa lähidemokratiaa ja osallistuvaa budjetointia, jossa siirretään todellista päätös- ja budjetointivaltaa asukkaille.
Asukkaiden osallisuus on turvattava myös aluevaltuustojen toiminnassa. Heidän on voitava vaikuttaa päätöksiin ja osallistua päätöksentekoon muutenkin kuin palveluiden käyttäjinä tai äänestäjinä. Asukkailla on konkreettisin tieto siitä miten erilaiset muutokset palveluissa vaikuttavat juuri heidän alueellaan elävien ihmisten arkeen.
4) Säästöjä varten palveluja ei saa karsia, vaan tulee esim. luopua turhasta ja kalliista ulkoistamisesta!
Palvelutuotantoa ei saa alistaa voitontavoittelulle. Ihmisten terveys tai hyvinvointi ei saa olla yksityisille rahaa tuottava kone. Monet julkiset palvelut tuottavat myös voittoa, eikä niiden myynnissä yksityisille ole silloin minkäänlaisia perusteita.
Yksityistäminen tulee pitkässä juoksussa kalliimmaksi, kun puuttuu vertailukohta ja yksityinen pääsee monopoliasemaan. Kunnalla tai nyttemmin hyvinvointialueella on kuitenkin vastuu palvelujen järjestämisestä ja se joutuu mm. järjestämään valvonnan, joka tuo lisää kustannuksia. Kuntien & hyvinvointialueiden taloutta voidaan ja pitää vahvistaa myös kehittämällä julkista liiketoimintaa.
Yrityksen tulee lain mukaan tuottaa voittoa. En ymmärrä, mistä yksityistämisessä voi syntyä säästöä kunnalle ja samalla palvelujen laatu ja määrä pysyä samana ja firmalle syntyy voittoa. Ellei sitten työntekijöiden palkkaa ja/tai työoloja heikennetä, joka ei saa tapahtua!
Yhteistyöllä saadaan lopulta säästöjä ja karsittua viimeisetkin hallintohimmelit, mikäli sellaisia on. Ei ole mitään syytä, miksei julkisen sektorin palveluja voitaisi saada toimimaan yhtä tehokkaasti ja laadukkaasti kuin yksityisen sektorin vastaavia.
5) Julkisen sektorin työntekijät on huomioitava arvokkaana pääomana, ei kulueränä!
Julkisen sektorin yleensä pitäisi nostaa profiiliaan työnantajana. Yritykset tekevät voittoa ja käyttävät usein osan voitostaan työntekijöiden hyvinvointiin, joka taas parantaa tulosta. Julkinen toimii verovaroin, jolloin paineet tehdä mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, ovat jatkuvasti läsnä. 6 tunnin työpäivä sekä riittävän työvoiman palkkaaminen auttavat keventämään raskaita töitä, jolloin myös työvoiman saatavuus paranee, sairauspoissaolot ja työpaikan vaihdoksen vähenevät. Kuntien, valtion ja hyvinvointialueiden työntekijät on nostettava esiin ja annettava heille arvoa sekä kunnon palkka ja kunnon työolot!
Terveydenhoitoa vaivaa henkilöstöpula, mikä korjaantuisi palkkaamalla lisää hoitajia ja avustavaa henkilökuntaa sekä nostamalla palkkataso työn vaativuutta vastaavaksi. Mutta riittävän henkilöstömitoituksen turvaamisen ja palkkauksen parantamisen sijasta nykyinen rahoitusmalli kannustaa palkkakehityksen ”hillitsemiseen”, mikä tarkoittaa sitä, ettei hyvinvointialueilla ole varaa lisähenkilöstön palkkaamiseen, työajan lyhentämiseen tai palkankorotuksiin. Myös eläköityminen tulee olemaan lähivuosina suuri ongelma julkisella sektorilla. Sen vuoksi on keksittävä ratkaisuja, jotta saadaan rekryttyä uusia ihmisiä alalle.
Tekijöitä löytyy kaikkiin tehtäviin, kun työolot ovat hyvät!