HÄVITTÄJÄHANKINTA VAILLA VASTAUKSIA 20.11.2021

Afganistanin kokemusten myötä Suomen päättäjien olisi jo aika luopua militarismista ja palata aktiivisen rauhanpolitiikan tielle. Uusiin hävittäjiin kaavaillut kymmenet miljardit eurot tarvitaan kipeästi esimerkiksi valtiontalouden hoitamiseen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja julkisten palvelujen sekä perusturvan parantamiseen.

HÄVITTÄJÄHANKINTA VAILLA VASTAUKSIA

Suomen historian suurimmasta asekaupasta, HX-hävittäjähankinnasta ollaan päättämässä mahdollisesti jo loppuvuoden aikana. Hallituksessa on viime aikoina väännetty milloin mistäkin pikkusummista, mutta kymmenien miljardien asekaupasta hallituspuolueet ovat hiiren hiljaa. Keskustelua hankinnan kokonaiskustannuksista tai vaihtoehdoista halutaan tietoisesti välttää.  Vallalla on tunkkainen konsensus, joka ulottuu eduskuntaoppositioon asti. Erityisesti ihmetyttää eduskunnan vasemmistopuolueiden ja vihreiden täydellinen antautuminen aselobbareiden edessä.

Asekaupat ovat yleisesti ottaen hämärää bisnestä. Asefirmat ja poliittinen eliitti ovat usein vaarallisella tavalla kytköksissä toisiinsa. Tästä kytköksestä ja aseteollisuuden mahdista varoitti aikoinaan jo Yhdysvaltain entinen presidentti kenraali Eisenhower jäähyväispuheessaan 1960-luvulla. Valitettavasti mikään ei näytä vuosikymmenien aikana muuttuneen.

Rauhanliikkeen ohella monet tutkijat ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat penänneet johtavilta poliitikoilta vastauksia ja täsmällisiä tietoja hävittäjähankinnasta ja sen turvallisuuspoliittisista vaikutuksista.

Tämän vuoden kesäkuussa VTT julkisti tutkimuksen nykyisten Hornet-hävittäjien kunnosta. Tutkimuksesta ilmenee, että Horneteilla on lennetty vasta hieman yli 3 000 tuntia konetta kohti. Suomessa elinkaareksi on rajattu 4 500 tuntia, vaikka esimerkiksi Sveitsissä elinkaarta on jatkettu 6 000 tuntiin. Yhdysvaltojen laivasto arvioi, että Horneteilla voi operoida jopa 10 000 lentotuntia. Hornetien elinkaarta on rajattu puolustusvoimien päätöksellä 30 vuoteen, vaikka niillä voitaisiin lentää pitkälle 2040-luvulle.

Poliitikoilta voisi odottaa vastausta myös siihen, millainen merkitys hävittäjillä on puolustusaseina nykyaikaisessa sodankäynnissä. Esimerkkejä kaivataan maailmalta. Hävittäjillä on tositilanteessa merkitystä vain silloin, jos maalla on konfliktissa täydellinen ilmaherruus. Hävittäjät ovatkin ennen muuta hyökkäysaseita. Siitäkö syystä uusien hävittäjien yhdeksi kriteeriksi on asetettu kaukovaikuttaminen eli kyky hyökätä kauas, entistäkin tuhovoimaisemmalla aseistuksella?

Hävittäjillä kasvatetaan siis hyökkäysvoimaa. Sen myötä lisätään vaaraa joutua suurvaltojen konfliktissa itse iskujen ja myös ensi-iskujen kohteeksi. Haluammeko todellakin kytkeytyä vaikkapa Yhdysvaltojen strategisiin intresseihin ja joutua pahimmillaan jälleen lännen etuvartioksi Venäjää vastaan? Miksi Suomen pitäisi lisätä omilla asehankinnoillaan jännitettä Itämeren alueella?

Afganistanin kokemusten myötä Suomen päättäjien olisi jo aika luopua militarismista ja palata aktiivisen rauhanpolitiikan tielle. Uusiin hävittäjiin kaavaillut kymmenet miljardit eurot tarvitaan kipeästi esimerkiksi valtiontalouden hoitamiseen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja julkisten palvelujen sekä perusturvan parantamiseen.

SKP:n Jyväskylän piirijärjestö ry

Piirikomitea