Palvelusetelikunta (ksml 17.12.2018)

18.12.2018

Jyväskylän ensi vuoden budjetissa vanhuspalveluiden säännöllisen kotihoidon palvelusetelituntien määrä nousee saman verran kuin oma toiminta vähenee. Väinönkadun palvelukeskuksen lakkauttamisen myötä kaupungin omien paikkojen määrä vähenee. Koska vanhuksia ei voi kodistaan kadullekaan ajaa, on heille hankittava paikat yksityiseltä sektorilta. Kenellä on pokkaa väittää, että vanhukset voivat valita vapaasti?

Palvelusetelit ja sosiaalipalvelut


Kuntaliiton vastikään julkaisemassa kyselyssä selvitettiin palveluseteleiden käyttöä kuntien sosiaali-ja terveyspalveluissa. Vaikka seteleiden käyttö terveyspalveluissa onkin lisääntynyt, niin suuret rahavirrat liikkuvat yhä sosiaalipalveluiden palveluseteleissä, joissa niitä käytetään eniten kotipalvelussa, tehostetussa palveluasumisessa sekä kotipalvelujen tukipalveluissa. Palveluseteleitä perustellaan asiakkaiden valinnanvapauden lisäämisellä.

Vanhustutkija Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta toteaa, että valinnanvapaus yksityisten palveluntuottajien välillä toimii ideaalisia markkinoita muistuttavassa tilanteessa, jossa kuluttajilla on runsaasti tietoa ja toimintaresursseja. Hän korostaa kuitenkin, että vanhuspalvelut ovat erittäin kaukana tästä. Vanhukset kokevat valinnanvapauden merkitsevän valinnanpakkoa. Krögerin mukaan valinnanvapaus ei myöskään takaa palvelujen laatua ja kustannustehokkuutta. Eräässä ruotsalaisessa selvityksessä huomioi kiinnittyi siihen, että valituista yksityisistä palveluntuottajista iso osa alkoi A-kirjaimella. Oletettavaa on, että vanhat ihmiset eivät jaksa lukea palvelujen tuottajalistaa alkua pidemmälle. Työntekijäthän eivät saa auttaa palvelun valinnassa, he voivat vain antaa listan palveluntuottajista.

Jyväskylässä palveluseteleiden käyttöä etenkin vanhuspalveluihin on ajettu voimalla viimeisten kymmenen vuoden ajan. Alkuaikoina perusteluna käytettiin kunnan omien palvelujen kustannuksia verrattuna yksityisiin. Huolimatta siitä, että laskelmien ei voitu osoittaa olevan vertailukelpoisia, setelivaihde jäi päälle. Päättäjien enemmistö ei enää kyseenalaista palveluseteleiden lisäämistä. Perusteluna onkin nyt ollut nimenomaan tuo kuuluisa ”valinnanvapaus”.

Jyväskylän ensi vuoden budjetissa vanhuspalveluiden säännöllisen kotihoidon palvelusetelituntien määrä nousee saman verran kuin oma toiminta vähenee. Väinönkadun palvelukeskuksen lakkauttamisen myötä kaupungin omien paikkojen määrä vähenee. Koska vanhuksia ei voi kodistaan kadullekaan ajaa, on heille hankittava paikat yksityiseltä sektorilta. Kenellä on pokkaa väittää, että vanhukset voivat valita vapaasti? Jo edellisen valtuustokauden loppuun saakka voimassa olleissa palvelulinjauksissa todettiin useissa palveluissa, että lisätarpeeseen vastataan palveluseteleillä. Palvelutarve on kasvanut erityisesti päivähoidossa ja vanhuspalveluissa. Niin myös seteleiden määrä.

Sosiaalipalveluissa on ensi vuoden budjettiin ihan uutena valmisteltu palveluseteleitä aikuissosiaalityöhön ja kuntouttaviin palveluihin sekä vammaispalveluihin. Asiakkaiden valinnanvapautta kerrotaan lisättävän, kun otetaan käyttöön sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan palveluseteli. Tällä hetkellä Sovatekilla työtoiminnassa olevat ovat epätietoisia tulevasta. Millä kriteereillä myönnetään seteleitä työtoimintaan, missä on paikkoja ja mihin seteli riittää? Miksi ei nykytoiminta voi jatkua? Ihan normaaleilla työmarkkinoillakin epävarmuus rassaa ihmistä. On kohtuutonta lisätä paineita sosiaalihuoltolain mukaisessa työtoiminnassa oleville. Aikuissosiaalityössä oli kaavailtu palvelusetelin käyttöönottoa myös tuetun asumisen ja asumisen liikkuvan tuen palveluissa. Siis kun ihminen tarvitsee apua ja tukea asumisen arjessa, niin työntekijä myöntäisi hänelle palvelusetelin ja antaisi listan, mistä sitten apua hakeva voisi valita sopivan palvelun! Vaikka ihmisen itsemääräämisoikeus onkin tärkeä, niin tällaiset suunnitelmat kuulostavat ennemminkin apua hakevan heitteille jätöltä.

Palveluista päätettäessä toivon kiinnitettävän erityistä huomiota siihen, millä tavalla palveluja aiotaan järjestää. Hyvä ohjenuora päätöksenteossa on miettiä, mitä tuleva päätös merkitsee kaikkein heikoimmilla olevan ihmisen arjessa. On hyvä, jos kykenee asettumaan apua tarvitsevan asemaan ja miettimään, miten nykyisestä palveluviidakosta ja setelirumbasta selviäminen on mahdollista.

 

Riitta Tynjä
sosiaalityöntekijä, eläkeläinen
kansanedustajaehdokas (komm)
Jyväskylä